Viipurin Koirat ry - Kodinsaaneet

Kummitoiminta

Kodinsaaneet

Kodinsaaneet

Tolja

Tolja eli Anatoli, on komea musta uros, joka veljensä Koljan kanssa pelastettiin kesällä 2007 Viipurin tappajapartiolta, joka säännöllisin väliajoin "puhdistaa" katuja kulkukoirista ja samalla myös ihmisten kesyistä lemmikeistä. Veljekset ovat olleet alusta asti ujoja, mutta Kolja veli sai lottovoiton ja pääsi hyvään kotiin Lappiin. Ujompi Tolja jäi tarhalle, sillä aralle pojalle ei löytynyt kyselijöitä. Tarhalla Tolja muuttui ajan mittaan yhä aremmaksi vähäisten ihmiskontaktien vuoksi. Ajatuksesta kodin löytymisestä Toljalle on jo luovuttu, sillä poika vaatisi kovasti työtä ja kärsivällisyyttä sosiaalistuakseen. Tolja on asuttanut Malishin ja muiden kummikoirien aitausta jo pitkän aikaa. Kilttinä ja lempeänä poikana se tulee hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa ja vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä oloonsa oman pikku laumansa joukossa. Tolja vaikuttaa tunnistavan säännölliset tarhavierailijat ja tulee muiden mukana iloisesti luokse haistelemaan ja hakemaan herkkunsa. Ehkäpä jonain päivänä Tolja ei enää väistäkään sitä kohti ojentuvaa kättä. Se vaikuttaa kiinnostuneelta ihmisistä, rohkeus ei vain riitä.Toljan on arvioitu syntyneen kesällä 2006.

Fjodor

Fjodor on ollut tarhalla jo lähes puolet elämästään eli yli vuoden. Fjodor oli hetken kotia etsivissäkin, kunnes sen luonne huomattiin hiukan arveluttavaksi ja poika päätettiin poistaa sieltä. Fjodorin menneisyydestä ei tietoja ole, ainoastaan se, että tämäkin komea koira on joskus ollut jonkun, joka sen on päättänyt sitten hylätä. Fjodor on viettänyt lähes koko tarhallaoloaikansa ketjun päässä, sillä sekään ei muista uroksista pidä. Niinpä olimme oikein iloisesti
yllättyneitä, kun viime reissulla poika asustikin aitausta Freisan, Veran ja Ljudikin kanssa. Ketjun päässä ollessaan on Fjodor aina saanut "säälipossunkorvia", mutta tämä aitauksessa touhuava, Ljudikin kanssa leikkivä poika ei enää sääliä kaipaa. Fjodor on reipastunut ja muuttunut leikkisäksi ja suvaitsevaisemmaksi päästyään pois ketjusta -niinpä se tulikin toimeen toisen aikuisen uroksen kanssa vallan mainiosti. Fjodorista tuli kummikoira, koska toivomme sillä ehkäisevämme sen joutumisen Viipuriin vahdiksi. Suomeen Fjodoria tuskin voi tuoda, niinpä sen ainoa toivo on tarha tai hyvä venäläinen koti. Fjodor on saanut vuoden vaihteessa kodin Viipurilaiselta maatilalta. Fjodorista tuli vahtikoira, mutta Irina kertoo kodin olevan hyvä. Pojalla on pitkä juoksuvaijeri ja lämpöeristetty koppi sekä omia ihmisiä pitämässä pojasta huolta. Fjodorilla on uudessa kodissa myös koirakaveri Irinan tarhalta, joka muutti Fjodorin uuteen kotiin samaan aikaan kuin Fjodorkin.

Malish

Malish on nelisen vuotias suuri ja komea uros. Malish tuli aikoinaan tarhalle koko perheensä kanssa. Pojan äiti pääsi Suomeen, isä Saksaan ja osa siskoistakin sai kodin Suomesta. Malishia vaan ei kukaan halunnut... Pikkuhiljaa (ennen tarhan aitausten pystyttämistä) Malish alkoi viettää yhä enemmän aikaa tarhan ulkopuolella. Lopulta pojalla oli oma lauma hiukan kauempana tarhasta, lähellä vanhan meijerin raunioita. Malishin lauma, johon kuuluivat nyt Suomessa olevat Amelie ja Timoshka sekä Malishin sisko Tsernishka sekä joitakin muita koiria, tuli hyvin tunnetuksi tarhan tienoilla. Sitä kävivät ruokkimassa paikalliset eläinsuojelijat ja mekin kuljimme aina tarhalle menessämme lauman reviirin läpi ruokkimaan nälkäisiä. Ajan kuluessa Malish ja muut valitettavasti villintyivät niin, ettei niitä voinut koskea eikä ottaa kiinni. Lopulta ihmiset saivat tarpeekseen laumasta suuria villiintyneitä koiria tonkimassa jätekasoillaan. Niinpä Malishin lauma päätettiin ampua. Virkamiehet antoivat kuitenkin sen verran armonaikaa, että suurin osa llaumasta saatiin nukutussyöttien avulla kiinni ja siirrettyä takaisin tarhalle. Malishilla on nyt tarhalla suuri aitaus, jossa se "hallitsee" uutta laumaansa, johon kuuluvat mm. sisko Tsernishka, Tassuressu, Valtteri ja muita suuria koiria. Tässä aitauksessa vallitsee ystävyys ja rauha, tappeluita ja riitoja siellä ei nähdä. Malish on hyvin rauhallinen ja itsevarma, ystävällinen ja selvästi muiden kunnioittama. Emme kertaakaan ole nähneet Malishin käyttäytyvän vihamielisesti ketään kohtaan, sen ei myöskään tarvitse isotella eikä korostaa itseään. Malish on kuitenkin villintynyt eikä anna vieraiden koskea itseensä. Lähelle se tulee, jopa viereen istumaan, kun sen antaa olla rauhassa. Malish antaa kuvan vapaasta sielusta, jonka paikka on ulkona metsissä ja niityillä lauman kunnioitettuna johtajana. Valitettavasti se ei ole mahdollista, joten Malish johtaa laumaansa Irinan tarhalla.

Baron

Baronin tarina on niin tavallinen Viipurissa... Papparainen korjattiin talteen kevättalvella 2008 Zerkovan kylästä, jossa se harhaili pitkin katuja. Koska kylässä ei pappaa tunnettu, se on luultavasti heitetty sinne ohi ajaneesta autosta. Baronin vuoksi on jouduttu siis tuhlaamaan polttoainetta ja kyyditsemään se kauemmas kotiseuduilta, jotta se ei löytäisi takaisin. Baron kuitenkin löysi tiensä ystävällisten ihmisten avustuksella Irinan tarhalle. Puolisen vuotta tapasimme papan joka käynnillämme ketjussa, sillä se ei pidä muista uroksista eikä yleensäkään toisten koirien tungettelusta. Kerta kerralta huolemme Baronista lisääntyi, sillä se selvästi menetti elämänhalunsa ja viimeisten käyntiemme aikana makaili enää kopissaan apaattisena tulematta edes tervehtimään. Irina sanoi tuntevansa suurta sääliä vaaria kohtaan, sillä se masentui jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän. Niinpä yllätyksemme ja ilomme olikin melkoinen, kun syyskuun matkallamme meitä vastaan portille tallusteli ilman pantaa ja ketjua Baron-vaari. Irina nauroi sen kiskoneen itsensä irti kopistaan. Jos vaari osaa käyttäytyä kunnolla, sen annetaan kuljeksia vapaasti tarhan aitauksen sisäpuolella. Ainakaan viime käynnillämme ei papparainen uhitellut kenellekään ja se oli selvästi tyytyväinen saadessaan olla muiden joukossa ja saadessaan tarhakävijöiltä ohimennessä huomiota ja silityksiä. Baron on ihmisiä kohtaan hyvin kiltti eikä se pistänyt ollenkaan pahakseen, vaikka Irina sen jalkoja väänteli ja tutkiskeli. Baron ei tule Viipurista saamaan kotia korkean ikänsä takia eikä sille Suomestakaan taidaa paikkaa löytyä, joten tämänkin vanhuksen viimeinen koti näyttää olevan viipurilainen koiratarha.

Klichon veljes Bruno

Nämä n. vuoden ikäiset veljekset ovat kultaisia koiria mutta niiden sijoittaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Olga on nimennyt ne tunnettujen venäläisten nyrkkeilijöiden mukaan Klichon veljeksiksi, nimitys kuvastaa hänen mukaansa niiden rikkumatonta ystävyyttä, veljeyttä. Pojat ovat ujonpuoleisia eivätkä ne osaa kulkea hihnassa. Ne ovat nöyriä luonteeltaan, sellaisia luomakunnan vähäväkisiä joita muut sortavat kun pojat eivät kiltteyttään osaa olla hankalia. Klichon veljeksillä on samassa häkissä The Commander, pieni Swift. Se pitää veljeksiä maalaistolloina ja apureinaan, jotka syövätkin vasta kun se pienelle Napoleonille käy. Kuin ihmettä odottaen, laitamme veljekset sivuille vaikka sopivan kodin löytäminen tuntuu mahdottomalta. Sijoitamme ne vain yhdessä. Emme halua särkeä niiden kultaisia sydämiä erottamalla aikamiespojat. Onko Suomessa siis maalaisympäristöä jossa nämä pojat saisivat vanheta rauhassa.Onko Suomessa ymmärtäväistä emäntää tai isäntää joka ottaisi veljekset vapaina kulkemaan tiluksilleen, nauttimaan ujosti makupaloista ja hellyydenosoituksista joihin ne eivät ole tottuneet. Kun näet tämän tekstin tiedät että luotamme siihen että oikea, rakkauden koti näillekin pojille löytyy.

Klichon veljes Aris

Nämä n. vuoden ikäiset veljekset ovat kultaisia koiria mutta niiden sijoittaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Olga on nimennyt ne tunnettujen venäläisten nyrkkeilijöiden mukaan Klichon veljeksiksi, nimitys kuvastaa hänen mukaansa niiden rikkumatonta ystävyyttä, veljeyttä. Pojat ovat ujonpuoleisia eivätkä ne osaa kulkea hihnassa. Ne ovat nöyriä luonteeltaan, sellaisia luomakunnan vähäväkisiä joita muut sortavat kun pojat eivät kiltteyttään osaa olla hankalia. Klichon veljeksillä on samassa häkissä The Commander, pieni Swift. Se pitää veljeksiä maalaistolloina ja apureinaan, jotka syövätkin vasta kun se pienelle Napoleonille käy. Kuin ihmettä odottaen, laitamme veljekset sivuille vaikka sopivan kodin löytäminen tuntuu mahdottomalta. Sijoitamme ne vain yhdessä. Emme halua särkeä niiden kultaisia sydämiä erottamalla aikamiespojat. Onko Suomessa siis maalaisympäristöä jossa nämä pojat saisivat vanheta rauhassa.Onko Suomessa ymmärtäväistä emäntää tai isäntää joka ottaisi veljekset vapaina kulkemaan tiluksilleen, nauttimaan ujosti makupaloista ja hellyydenosoituksista joihin ne eivät ole tottuneet. Kun näet tämän tekstin tiedät että luotamme siihen että oikea, rakkauden koti näillekin pojille löytyy.

Muhtar

Aikoinaan kummikoirana sivuillamme ollut Muhtar muutti keväällä Suomeen ensin hetkeksi kotihoitoon ja sitten ikiomaan kotiin.
Muhtar tuotiin tarhalle joitakin vuosia sitten näihin aikoihin kun se oli löydetty nälkiintyneenä ja jalka poikki hylättynä kesämökkialueelta.
Muhtar oli tarhalla ujo ja vetäytyvä, joten sen sijaan että sille olisi etsitty kotia Suomesta, se päätettiin laittaa kummikoiraksi jotta sen elämä tarhalla olisi turvattua. Toiset koirat kuitenkin kiusasivat sitä usein tarhalla, jossa ei vielä silloin ollut kunnollista aitaa ympärillä tai erillisiä aitauksia. Niimpä se lopulta karkasi tarhalta ja lähti omille teilleen eikä kukaan nähnyt sitä pitkään aikaan. Pelättiin jo että sille oli käynyt huonosti ja se poistettiin sivuiltammekin. Melkein puolen vuoden seikkailujen jälkeen se alkoi taas liikuskella tarhan lähistöllä muttei antanut ottaa itseään kiinni. Viime talvena se sitten kerran tuli uudesta portista sisään syödäkseen hiukan ja nukahti ruokailun päätteeksi, jolloin Irina riensi sulkemaan portin ja Muhtar oli taas tallessa. Jotta Muhtarin ei tarvitsisi kärsiä kiusaamisesta enää tarhalla, sille alettiin etsiä kotihoitopaikkaa Suomesta. Keväällä -08 sellainen löytyikin ja Muhtar sai Suomen kansalaisuuden. Lopullinen koti löytyi yhdistyksen aktiivijäsenen luota kahden muun koiran kaverina.

Yllättävää Muhtarin kanssa on ollut sen mutkaton sopeutuvuus uuteen kotiin ja elämään kerrostalossa. Muhtar ei sittenkään ollut arka tai epäsosiaalinen, vaan on paljastunut todella reippaaksi ja riehakkaaksikin pojaksi, jolla vauhtia ja elämäniloa piisaa. Hihnassa on kävelty hyvin alusta asti pientä vetämistä lukuunottamatta, sisäsiisteyden kanssa ei ole ollut opettelemista, ja jopa Helsingin kaupungin keskustassa Muhtar tepastelee iloisesti. Erityisesti se nauttii sängyssä nukkumisesta omistajan jalkopäässä ja myös naudannilkkojen järsiminen on mieluisaa puuhaa. Aikoinaan katkennut jalkakaan ei ole vaivannut mitenkään.
Muhtarille kuuluu siis nykyään oikein hyvää! Sydämellinen kiitos kaikille Muhtarin kummeille jotka tuellaan mahdollistivat sen että Muhtar on nyt vihdoin monen mutkan kautta Suomessa omassa kodissa ja todella nauttii uudesta elämästään.

Timi

Tim saapui luokseni pääsiäisenä erittäin huonossa kunnossa.Timiä vaivasi korva- ja silmätulehdus, luutulehdus kyynärvarressa, sen karvat olivat lähteneet ja iho oli kauttaaltaan tulehtunut ja paikoitellen pahasti märkivä. Timin iholla oli sieni päässyt valloilleen, sillä oli paha anemia, alipainoisuutta, etujalka oli kahdesta kohtaa murtunut (vanha vamma) ja murtunut takajalka (myös vanha vamma) oli luutunut ristiin.

Tim jää siis hoitajalleen joka ei henno yhteisten sienikylpyjen jälkeen enää luopua ketunpojastaan. Kiitämme sydämestämme kaikkia Timin kummeja, tuestanne ja siitä että uskoitte Timiin heikkoinakin hetkinä. Näytimme yhdessä kaikille, että tämäkin 'mission impossible' oli voitettavissa! Timillä on ollut tukijoita eri puolilta Suomea ja lahjoituksia on annettu paljon, kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Lahjoitukset on annettu Timin tarinan järkyttämänä, ja jokainen lahjoittaja on varmasti halunnut tarjota pojalle palan kotkoiran onnea, ehkä myös hieman peläten että hyväkään hoito ei Timiä pelasta. Siksi on niin mukavaa kirjoittaa nämä Timin terveiset ja kiittää teitä kaikkia jotka ette luovuttaneet ettekä antaneet meidän luovuttaa!

Tim lähettää terveisiä Viipurissa vielä oleville kohtalotovereilleen, joista ehkä jollakin on juuri nyt kova hätä. Syksyn saapuessa on jokaisen tarhakoiran kohtalona kylmyys ja turvattomuus. Tim, ja hoitajansa, toivovat nyt lämpimiä ajatuksia, ja paljon tukijoita Viipurin Koirien Kummikoirille ja Koppikampanjalle!

Sendy

Myöhään viime syksynä Irina sai soiton kolmesta koirasta, jotka kaatosateessa kyhjöttelivät taivasalla eräällä kesämökkialueella. Sendy oli yksi näistä kovan onnen hylätyistä karvakorvista. Kaksi muuta koiraa olivat onnekkaita ja pääsivät uusiin koteihin Suomeen. Yhtä hyvä onni ei ollut Sendyllä. Se oli varmasti saanut kokea ihmisen pahuuden, koska pelkäsi kovasti jokaista tarhalla käynyttä ihmistä. Tarhalle tullessaan Sendy oli puolen vuoden ikäinen. Ikää neidillä ei siis paljoa ole vieläkään, mutta pelko lähes kaikkea kohtaan ei tunnu ajankaan myötä helpottavan.

Moni sivujamme pidempään seurannut on varmasti miettinyt mitä tapahtui kummikoira Sendylle kun se yhtääkiä oli siirtynyt kodin saaneisiin. Sendy oli hyvin arka ja pitkään tarhalla ollut ressukka, eikä sen tulevaisuus näyttänyt kovinkaan valoisalta. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen se kyyhötti pelokkaana ja apaattisena aitauksensa nurkassa, eikä siihen saatu juuri kontaktia. Harva enää uskoi että sen elämä voisi muuttua parempaan. Kesällä Irinalle tarjoutui tilaisuus lähettää muutamia koiria Pietarissa sijaitsevaan "rehabilitaatio"-keskukseen, jonne koirat otetaan asumaan tietyksi aikajaksoksi ja keskuksen kouluttajat tekevät päivittäin töitä koirien ongelmien eteen. Irina päätti lähettää matkaan Sendyn muutaman muun koiran kanssa ja jäi toivomaan ihmettä. Sendy oli keskuksessa viisi viikkoa jona aikana sitä siedätettiin ihmisten läheisyyteen, kosketukseen ja hihnassa kävelyyn. Sendyn kaltaisen äärimmäisen aran ja estyneen koiran kanssa edistyksen eteen on tehtävä pitkään töitä, mutta viiden viikon aikana se saatiin pikkuhiljaa tottumaan erilaisiin toimenpiteisiin ja käsittelyyn. Vaikka mistään ihmeparantumisesta ei varsinaisesti voinutkaan puhua, oli Irina kehityksestä mielissään.

Samoihin aikoihin yhdistykseen otti yhteyttä henkilö joka ilmoitti halustaan ottaa Sendy luokseen tilapäiseen hoitoon ja rohkaistumaan. Huolellisen harkinnan ja neuvottelujen jälkeen tehtiin päätös Sendyn tuomisesta, sillä tuntui että sen kohdalla se olisi nyt tai ei koskaan. saavuttuaan Suomeen hoitopaikkaan Sendystä alkoi paljastua uusia piirteitä, kuten uteliaisuutta ja valppautta. Sendylle päätettiin antaa aikaa rauhassa asettua taloksi ja sitten edetä omaan tahtiin ja totutella perhekoiran elämään. Valitettavasti hoitajalla alkoi ilmetä allergisia oireita ja Sendylle piti alkaa etsiä toista hoitopaikkaa. Kuin ihmeen kaupalla sellainen löytyikin nopeasti ja niin Sendyä vietiin taas. Uudessa paikassa perheeseen kuuluu monta nelijalkaista kaveria joiden vanavedessä Sendy rupesi tutustumaan taloon ja sen tapoihin. Jonkin ajan kuluttua hoitopaikasta sitten ilmoitettiin että tyttö saisi jäädä heille asumaan. Emännän mielestä Sendy vaikutti heillä onnelliselta ja sopisi kirjavan joukon jatkoksi. Sendyn tarina antaa toivoa kaikille niille aroille koirille jotka tälläkin hetkellä asustelevat tarhalla ja joiden kodin saanti tuntuu toivottomalta. Monen mutkan ja sattuman kautta surkean Sendyn tie vei suomeen ja lopulta omaan kotiin jossa sen tulevaisuus näyttää nyt valoisammalta ja onnellisemmalta kuin kukaan olisi uskaltanut toivoakkaan. Sendyn paikan kummikoirana lunasti Valtteri , joka on myös arka ja peräisin samasta villikoirien laumasta josta Sendykin aikoinaan poimittiin tarhalle.

Linda ja Kulkuri

Linda ja kulkuri ovat ystävystyneet lähistöllä pienessä mökissä asustelevan mummon kanssa, ja saavat majailla hänen luonaan. Koska Lindalla ja Kulkurilla on nyt oma ihminen joka niistä huolehtii, on kummituki päätetty niiden osalta ohjatasitä kipeämmin tarvitseville. Yhdistys ja Olga seuraavat kaksikon elämää jatkossakin ja pitävät huolta niiden hyvinvoinnista.

Cherri

Cherrille ei kuulu kauhean hyvää. Olgan tarhalla oli käynyt varkaita, jotka olivat varastaneet koiria. Varastettujen joukossa oli ainakin kummikoira Cherri, sekä Klichon veljesten kanssa samassa aitauksessa ollut pieni, laikukas koira. Cherrin olinpaikkaa yritetään selvittää, mutta tekijöistä ei ole tietoa Olemme huolissamme Cherrin puolesta.