| | | | | |
Tällä sivulla seuraamme Suomeen tulleiden vanhuskummien vaiheita. Tarvitsemme jatkuvasti rahaa Suomeen hoidettaviksi tuoduille vanhuksille. Lahjoituksilla pyrimme kattamaan vanhuksien eläinlääkäri- ja lääkekuluja.
Vanhuskummitoiminta on perustettu koiratarhojen seniori-ikään ehtineille asukeille, joiden viimeiset vuodet tarhalla eivät olisi elämisen arvoisia. Vanhuskummeille ei enää etsitä uusia koteja vaan ne saavat viettää eläkepäiviänsä kotihoitopaikoissaan Suomessa. Saadut avustukset käytämme koirien eläinlääkäri- ja lääkekuluihin. Jos haluat tukea vanhuskummin hoitoa, voit lahjoittaa haluamasi summan yhdistyksen tilille 507808-20118327, viestikohtaan kirjoita vanhuskummi + vanhuskummin nimi. Otathan myös yhteyttä kummikoiravastaavaan infopostimme kautta, jotta saat kummikoirasi kuulumisia ja kuvia sähköpostiisi. Lisätietoja erikoiskummiudesta voit kysellä infopostimme kautta
LADA
7.4.2010
Lada muutti Ouluun
Lada muutti pääsiäisen aikoihin omaan loppuelämän hoitopaikkaansa Ouluun. Mummukka uskalsi jo ennen muuttoaan kulkea hihnassa ja viihtyi sisätiloissa muiden koirakavereiden kanssa. Lada kävi myös eläinlääkärin tarkastuksessa ja sai samalla kaikki rokotteet. Tyttö painaa 17 kg, on perusterve ja hyväkuntoinen. Korvatulehdus mummukalla tosin on, joten kahden viikon ajan 2 kertaa päivässä korviin laitetaan tippoja. Sydämen ääni oli vahva, keuhkot kuulostivat lääkärin mielestä hyviltä ja imusolmukkeet olivat normaalit. Ladan hampaat olivat kuluneet, mutta rikkinäisiä ei onneksi näkynyt, siis tavalliset vanhemman koiran hampaat. Loppuelämän kodistaan huolimatta Lada jatkaa yhdistyksen kummikoirana Oiva-Papan tapaan.
 
11.3.2010
Lada matkasi Suomeen
Lada-mummukka matkasi Suomeen yhdistyksen kummikoiravastaavan luokse opettelemaan kotikoirana olemisen alkeita ja hihnaan totuttelemista. Täältä Ladan on myöhemmin määrä lähteä loppuelämän hoitokotiin Ouluun. Lada ei vielä anna koskea itseensä ja pötkii pakoon aina hihnan nähdessään. Ladalle on tilattu omat mittatilausvaljaat, jotta opettelu onnistuu turvallisesti. Talon poikakoiriin Lada on jo vähän tutustunut ja eiköhän mummo pian tajua etteivät ihmiset halua hänelle pahaa. Lada asustaa toistaiseksi lämmitetyssä koiramökissä. Aitauksestaan käsin mummo saa rauhassa totutella ihmisiin. Arkuuden takia, Ladaa ei ole vielä viety lääkärintarkastukseen, mutta päällisin puolin rouva vaikuttaa terveeltä ja reippaalta. Ruokahalukin on kohdillaan ja tämä toimii varmasti suurena apuna hihnan totuttelemisessa.
 
14.1.2010
Haluatko auttaa Mummo-Ladan Suomeen?
Lada on pienehkö, vanha narttukoira, josta kukaan ei tiedä oikein mitään. Tarhalla mummo on asunut kauemmin kuin kukaan muistaa tai sitten se vain on jossain vaiheessa sinne ilmestynyt kenenkään sitä huomaamatta. Lada onkin koira, jota kukaan ei tunnu huomaavan ja josta kukaan ei isommin ole kiinnostunut. Sillä Lada on hiukan arka ja syrjäänvetäytyvä eikä tee minkäänlaista numeroa itsestään. Risto ajokoiran vielä asustaessa samassa ulkotarhassa olivat Lada ja Risto kuin paita ja peppu. Risto selvästi kulki edellä ja Lada perässä. Kun Ristoa mentiin tervehtimään ja tarjoiltiin herkkuja, tuli Lada Riston vieressä, kuin hyvä emäntä, tervehtimään tulijoita ja hyväntuulisesti ja rohkeasti otti osansa tuliaisista. Mummeli selvästikin otti rohkeammastaan mallia ja vaikutti olevan hyvillään vieraista ja huomiosta. Riston päästyä Suomeen jäi Lada asuttamaan vanhaa tarhaa eikä sen silmissä ole enää iloa näkynyt. Sama mummo, joka tervehti ennen iloisesti tulijat kääntää nyt häntänsä ja astelee sisään koppiin. Riston lähtö vaikutti enemmän kuin pelättiin ja Lada on muuttunut surumieliseksi ja välinpitämättömäksi. Sydän särkien mietimme keinoja parantaa Ladan elämänlaatua ja toivomme vielä näkevämme ilon pilkahduksen vanhuksen silmissä, hännän heilahduksen sen huomatessa tuttuja ihmisiä, jotka siitä välittävät. Ennen kuin on liian myöhäistä...
Nyt siis puuhataan Ladan muuttoa Suomeen, jotta se saisi ansaitsemansa leppoisat eläkepäivät. Mummolle etsitään parhaillaan loppuelämän hoitokotia. Ladan vanhuskummiksi voi ryhtyä lähettämällä yhteystietonsa osoitteeseen info(at)viipurinkoirat.fi ja pistämällä mummolle pienen, tai vähän suuremmankin lahjoituksen yhdistyksen keräystilille 507808-20118327.
OIVA
11.7.2010
Oiva ja kesä
Oivan kotihoitaja kertoo:
Oivan kesään on kuulunut paljon pihalla oleskelua, vähän jätskin maistelua, metsäretkiä, grillin vahtimista, lintujen seurailua ja monia muita pihapuuhia. Pappa rakastaa maata pihan varjoisessa nurkassa pensaan suojassa ja tarkkailla sieltä muiden touhuja. Ensi viikolla Oivan elämässä tapahtuu iso, mutta mukava muutos. Muutamme omakotitaloon rauhalliseen pikku taajamaan. Siellä Oivalla on sitten iso piha missä pappa voi köpötellä omaan tahtiinsa ja kieriskellä nurmikolla niin paljon kuin ikinä haluaa. Nurmikolla kieriminen onkin yksi Oivan lempiharrastuksista nykyään.
  
9.5.2010
Oiva nauttii keväästä
Oiva-Pappa porskuttaa eteenpäin ja nauttii kevään tulosta. Kotihoitaja kertoo Oivan voinnin olevan hyvä ja että papalla on selvästi "kevättä rinnassa" iästään huolimatta. Kevätaurinko hellii Oiva-Papan jo vähän jäykistyneitä niveliä. Pihalla onkin mukava pötkötellä ja pitää vahtia. Oiva on kuulemma myös kunnostautunut temppukoirana ja nauttii erityisesti namien etsimisleikeistä. Sanonta "vanha koira ei opi uusia temppuja" ei siis pidä paikkaansa tämän papan kohdalla.
  
25.1.2010
Papan uusi lauma
Papalla menee kotihoitopaikassa melkoisen mallikkaasti. Kotihoitaja Christa kertoo seuraavaa:
Oivan elo täällä Turussa sujuu edelleen varsin rauhallisesti ja leppoisasti. Vähän vipinää paapan päiviin tuovat papan tyttöystävät Alma ja Manta. Hoitoäiskä jaksaa päivästä toiseen ihastella miten pappa on onnistunut tekemään meidän laumasta kokonaisen. Ennen täällä oli kaksi koiraa, nyt täällä ei ole vain kolmea koiraa vaan oikea kolmen koiran muodostama lauma.
Oiva rakastaa tyttöystäviään ja tytöt ovat hyväksyneet Oivan täydellisesti. Oiva on myös lähentänyt tyttöjen välejä huimasti! Nykyään koko trio saattaa nukkua yhdessä kasassa pienellä koiranpedillä ja puruluiden syönti onnistuu kylkikyljessä ilman örinöitä.
Ulkona pappa ei tavallisesti ole huomaavinaankaan muita uroksia, mutta silloin kun haaremi on mukana, saattaa pappa jopa nostaa karvansa pystyyn ja vähän murahtaa merkiksi siitä, että nämä ovat sitten hänen tyttöjään. Tytöt luonnollisesti ulkoilevat pidempiä lenkkejä kuin vanha herra ja aina kun tyttöjen kanssa tullaan lenkiltä, on pappa iloisena ovella vastaanottamassa tyttöystäviään. Ja tytöt saavat papalta usein oikein kunnon naama- ja korvapesut. :)
Terveyspuolella mennään papan kanssa vähän vuorotellen ylä- ja alamäkeä. Kun vatsaongelmat saatiin kuriin, alkoi hirvittävä kutina ja turkin hilseily. Nyt kun suurimmat kutinat alkavat olla historiaa, on papan toisen etujalan kyynär ollut taas pahana. Kroonisten vatsaongelmien lisäksi papalla tuntuu olevan krooninen korvatulehduskin. Olemme siis todella kuin lottovoitto lääkärillemme. ;)Vaivoistaan huolimatta pappa on kuitenkin varsin iloinen ja hyvinvoivan oloinen. Pappa leikkii ja komentelee hoitoäiskää rapsuttelemaan vatsaansa ja antamaan herkkuja. Lumihangessa voi aina välillä heittää muutaman kuperkeikan ja Mantan kanssa on mukavaa nahistella pehmolelusta.
Nyt kun papan etujalka on ollu kipeänä niin olemme ulkoilleet vähän vähemmän ja lyhyempiä matkoja kerralla, mutta papalle on sitten keksitty tekemistä sisällä. Pappa on harjoitellut istumista ja tassunantamista ja maahankin paappa osaa jo namin perässä mennä. Lisäksi papasta on kuoriutunut varsin taidokas namienetsijä. Sen minkä pappa nopeudessa häviää tyttöystävilleen, voittaa se sitkeydessä. Pappa kaivaa namit esiin jos minkälaisesta piilosta sillä aikaa kun tytöt sinkoilevat edestakaisin yksittäisten namusien perässä...
 
Alma, Oiva ja Manta Pappa päikkäreillä
27.12.2009
Oivan jouluterveiset
Oiva pappa on piristynyt hurjasti kotihoitopaikassaan. Papparainen jaksaa jo lenkkeillä kuin mikäkin nuorukainen ja onpa Oiva jo kokeillut lumileikkejäkin. Oivan yleiskunto on siis kaikin puolin parempi ja vatsa rauhoittunut. Oiva pääsi viettämään kenties ensimmäistä kunnon jouluaan ja näiden iloisten joulukuvien kautta haluamme kiittää lämpimästi kaikkia papan tukijoita.
 
 
1.12.2009
Oiva-pappa kävi uudelleen eläinlääkärissä
Oiva kävi jatkuvan ripuloinnin takia tapaamassa taas tohtorisetää. Papalta otettiin verikokeet, joista tutkittiin tulehdus-, punasolu-, maksa-, munuais-, elektrolyytti-, haima-, proteiini ja ohutsuoliperäiset imeytymisarvot. Verikokeiden tulokset olivat melko normaalit, maksa ja munuaiset sekä haiman toiminta kunnossa. Tulehdusarvot oli hieman koholla eivätkä valkuaisaineet imeydy ihan kunnolla. Oiva-pappa oli myös laihtunut kaksi kiloa.
Oiva sai kahden viikon Tylosin antibioottikuurin ja nyt muutaman päivän jälkeen on lääkitys vihdoinkin alkanut puremaan ja vatsa antaa vinkkejä rauhoittumisesta. Jos vatsa pysyy Tylosinin avulla hyvänä niin sen syömistä jatketaan kuukausia tai mahdollisesti koko papan loppuelämä. Ruokana Oivalla on erikosruoka, Virbacin digestive. Kipulääkkeet Oivalle aloitetaan heti kun vatsa saadaan rauhoittumaan ja kipulääkkeitä pappa tulee syömään jatkuvasti.
Vatsavaivoista huolimatta pappa on iloinen ja tarmokas. Oiva on myös todella fiksu, hän osaa pyytää ulos tarpeilleen ja istua odottamaan ulos lähtöä. Kotona pappa on keksinyt vielä omaa petiäkin mukavamman paikan eli sohvan. Sohvalla köllöttely kuuluu ehdottomasti papan lempiharrastuksiin ja pappa kiipeääkin sohvalle varsin ketterästi huonoista takajaloistaan huolimatta
 
9.11.2009
Oivan kuulumisia Turusta
Oivan kotihoitajan kertomus:
Oiva on lempeä vanha herrasmies, joka on löydetty harhailemasta pitkin Viipurin katuja. Papparainen toimitettiin tarhalle, jossa se ei kuitenkaan vanhana ja kipeänä olisi kauaa pärjännyt. Kummien avulla Oiva pappa pystyttiin tuomaan Suomeen nauttimaan vanhuuden päivistään lämpimässä kodissa.
Suomessa Oiva pääsi ensitöikseen tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltoon kun käytiin tarkastamassa papan kunto. Oivalla on nivelrikkoa takajaloissa ja selässä. Lisäksi toisen etujalan kyynärä oireilee. Näihin vaivoihin pappa tulee syömään kipulääkkeitä ja nivelvalmisteita koko loppuelämänsä ajan. Papan vatsa on myös ollut pitkään sekaisin ja sitä hoidetaan nyt alkuun antibiooteilla ja helpostisulavalla ruualla. Jos vatsa ei niiden avulla rauhoitu, niin sitten mennään jatkotutkimuksiin. Oivaa vaivasi Suomeen tullessa myös korvatulehdus, mutta se saatiin nopeasti hoidettua. Rahaa Oivan lääkärikuluihin ja lääkkeisiin tulee varmasti kulumaan, sillä papan jalkavaivat eivät parane kokonaan. Oivan elämänlaatu pyritään nyt pitämään hyvänä lääkkeiden avulla ja toivotaan, että pappa saa nauttia eläkepäivistään ilman kipuja.
Oiva on todella herttainen vanhus, joka nauttii lämpimästä sisäelämästä. Oma pehmeä peti on Oivan mielestä maailman paras paikka ja Oiva viettääkin suurimman osan ajastaan nukkuen tai muuten vaan loikoillen. Nukkumisen ja puruluiden järsimisen ohella pappa rakastaa rapsutuksia. Masurapsutuksiin pappa ei kyllästy koskaan ja kiitokseksi rapsuttaja saa paljon märkiä pusuja.
 
28.10.2009
Vanhuskummitoiminta aloitettu
Olemme aloittaneet kummikoiratoiminnan koiravanhusten olojen parantamiseksi. Ensimmäinen kummivanhus, Oiva-pappa tuotiin
tarhalta Suomeen kotihoitoon. Vapaavalintaiset avustukset vanhuskummikoirille voi osoittaa Viipurin Koirat yhdistyksen keräystilille 507808-20118327, viitteeksi Oiva. Oivan kummikuulumisia varten pyydämme lahjoittajia lähettämään yhteystietonsa osoitteeseen info@viipurinkoirat.fi. Lisätietoja kummitoiminnasta koiravanhusten hyväksi saa kummikoiravastaavaltamme infopostin kautta.
 
|
|
|
|
|
|
| |
| | | © Viipurin Koirat ry 2007 | |
|